Paljon on taas tapahtunut viimeaikoina, mitähän tänne nyt kertois ekana.. En tiiä luuletteko et mun elämä on ihan tylsää täällä kun kirjotan blogia aika paljon harvemmin kun aikasemmin, mut siis karu totuus on se että elämässä tapahtuu ja paljon mutta mää vaan oon niin laiska etten ihan kaikkee viitsi raportoida. Tollaset isoimmat tapahtumat pyrin kertomaan. No ei nyt mitään jättiuutisia oo mut tämmöstä perus elämää ja draamaa, mitä nyt yleensäkkin.
Eilen pääsin elämäni ekan kerran käymään Dairy Queenissa, joka on vähän niinku joku Spice Icen tyyppinen et kaikkee jätskejä, pirtelöitä, smoothieita, jätskikahveja, kakkuja, hod doggeja, drinkkejä..okei ehkä hieman laajempi valikoima kun Spice Icessa ;) Mentiin sinne Kaleighan kans ja se tarjos mulle herkullisen Caramel Moolatte'n, eli sellanen kahvipirtelö -homma, ihan sairaan hyvää.
Hengasin periaatteessa koko päivän Kaleighan kaa kun koulun jälkeen meillä oli golffista vaan weight lifting (kyllä, olen alottanut golffin, ja ei, en tiiä miks ihmeessä jopa golf -joukkueen pitää mennä nosteleen painoja kaks kertaa viikossa), ja siis Kaleighahan on siel golffissa kans sen kaa sen just alotin, eli hengattiin siellä ja sit käytiin mun kotoo hakemassa mun kamat koska päätinpä mennä niille yöks ja sit mentiin Kaleighalle hengaan ja oli ihan sairaan hauskaa niillä on ihana koti ja perhe. Kaleighan porukat on tosi helmejä ja sen veli Alex on kans aika helmi, se on sophmore ja huippugolffaaja. Ja niitten koti on just sellanen josta tulee mieleen Ikea -kuvastot. Syötiin hyvää ruokaa, Kaleighan äiti tykkää kokata sillei gourmet -tyylisesti tai siltä se ainakin näytti kun on tähän mun host -perheen melko prosessoituun ruokavalioon tottunu. Sit mentiin sinne Dairy Queeniin, kateltiin American Idolii ja myöhemmin pari leffaa. Ja tietenkin istuttiin ja puhuttiin kaikenmaailma asioista, haha :D Kaleigha on ehkä mun paras kaveri täällä. Ja se lainas mulle Shutter Island -kirjan koska olin sillei et mä haluun lukee ton kun se leffa oli niin loistava, en ees tienny et se perustu kirjaan. Ja omg olin niin innoissani kun mikäs muukaan se siellä Kaleigha kirjahyllyssä oli kuin PEPPI PITKÄTOSSU -kirja!! Hahaa. Hyvä Ruotsi.
Mut tosiaan, oli kyl kiva kuulla taas sekä Kaleighalta että Alexilta et oon niin maljon coolimpi kun jotkut aikasemmat vaihtarit täällä. Esim se viimevuoden uzbekistanilainen oli kuulemma ihan jäinen eikä ikinä hengannu kenenkään kans koko vuoden aikana eikä osannu yhtään enkkuu. Vaikka näitä suuresti huvittaakin välillä mun aksentti niin kyllä mulle on kerrottu et mun enkku on todella hyvää, varsinkin jos joku on tavannu jonkun vaihtarin jostain toisesta koulusta niin ne kertoo mulle et mulla on parempi enkku kun sillä oli. Ja se on parasta jos sanon jotain hassusti mut sit pyydän noita oikeesti opettaan mua sanoon sen oikein, koska muuten en välttämättä ite ees tajuais eroo, mut sit kun harjottelee pari kertaa niin sen kuulee ja sen oppii sanoon oikein, ja parasta on kun noi sanoo et noniin nyt sanoit sen ihan täydellisesti. Ja kuulemma äännän monet sanat tosi korrektisti ja paremmin kun ne ite. Ja sit on helmi kun mä opetan noille suomee ja ne harjottelee ääntään suomee.
Tosiaan en oo varmaan maininnu aikasemmin sitä et alotin sit golffin, alotin sen Kaleighan kaa ja kyllä täs joukkueessa on aika paljon muitakin helmejä tyyppejä. Mun ja Kaleighan lisäks ainoo tyttö on Dana, yks rasittava freshman, joka muuten oli sekä cross countryssä että playssä ja nyt sitten täällä golffissa mun kanssa että jes. No ei se mitään golf on niinku sellasta Kaleighan kans hengaus -aikaa mulle koska sen kaa sen alotin. Se on aika vaikeeta mut kyl mä edistyn. Meiän joukkueessa on muutama ylimääräinen et kun noihin matcheihin saa mennä vaan kaheksan ihmistä niin mää ja Kaleigha ei kyllä niihin ihan hirveesti päästä pelaamaan..no ei se mitään suoraa sanottuna olin helpottunut koska en ees haluais pelata tosissani joittenkin oikeesti hyvien golffaajien kanssa. Liityin ilmasen golffin takia ja sillä selvä. Ja hyvin menee. Hahah.
Tuntuu aika oudolta että alle kaks kuukautta enää paluuseen. Tavallaan oon tosi innoissani mut tavallaan en. Nään kaikki suomalaiset kaverit mutta tulee oleen pitkä aika ennen kun nään nää kaverit uudestaan..Ja Suomessa on paljon muuttunu. En oon nyt lähes kaheksaan kuukauteen nähny perhettä ja kavereita ja toivon vaan todella että tää loppuaika menee hyvin sekä täällä että siellä. Haluun ottaa kaiken irti tästä ajasta mikä on jäljellä koska vähitellen oon alkanut tajuumaan kuinka ikävä näitä ihmisiä tulee olemaan..ja se on sit pitkä aika ennen kun seuraavan kerran näkee :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti